Kekrin taustaa

kekrikoriste

Vanhan suomalaisen maatalousyhteiskunnan aikaista syksyisin vietettyä sadonkorjuun juhlaa kekriä tai joissain murteissa keyriä tai köyriä vietettiin kulloisenkin vuoden syystoimien mukaan. 1800-luvulla sitä viettiin yleisemmin pyhäinmiestenpäivänä marraskuun alussa. Kekri oli sadonkorjuun juhla, jossa syötiin mm. kekripyöryköitä, kekriporsasasta ja lammaspaistia. Kekri oli ilon juhla, kesän työt ja sadonkorjuu oli tehty, suunnattiin kohti seuraavaa vuotta, juhlittiin mennyttä ja työn tuloksia. Ennen vanhaan piiat ja rengit saivat kaksi vapaaviikkoa kekrin jälkeen, silloin oli hyvä lähteä vierailemaan myös kotipaikalle. Renki tai piika sai vuoden palkan, ruokaa ja muuta tarvetta läksijäiseksi.Vapaan aikana saattoi halutessaan vaihtaa työpaikkaa pestuumarkkinoilla, joissa sovittiin seuraavan vuoden pestit kullekin talolle.

Kekriin kuului myös paljon erilaisia tapoja ja taikauskoa, jos tapoja ei noudattanut, seurasi huono onni seuraavana vuotena. Ruokaa piti olla pöydässä niin paljon, ettei veitselle sijaa jäsarvi1änyt.

Kekrinä syödyn lampaan luut piti haudata lammaskarsinaan. Niitä ei saanut antaa koirille tai muille eläimille. Siinä olisi mennyt lammasonni. Kekrinä otettiin huomioon myös haltijat ja henget, jotta ne eivät suuttuisi ja vainajat piti juhlinnassa kohteliaasti huomioida. Lammaspaistille oli syytä kutsua myös suvun vainajat joiden uskottiin tulevan tarkistamaan onko perityn tilan paikat pidetty kunnossa. Kekri ei kuitenkaan ollut vainajien juhla, vaan pikemminkin halloweenin serkku. Kekristä on siirtynyt tapoja nykyiseen jouluun ja uuteenvuoteen. Kekripukista on tullut joulupukki, tinoja valetaan uutena vuotena. Kekrinä ennustettiin tulevaa ja tehtiin hyvää onnea tuovia taikoja. Muista käydä kurkkaamassa loitsukotaa kekrissä!